Kuva: Lasse Ylisaari |
Kilkenny tuo baarien kallis helmi.
Tänään oli aika testata tämä Irlannin ylpeys. Kilkennyä pannaan
Irlannin vanhimmassa toiminnassa olevassa panimossa, mikä on
tietenkin aina eduksi, mitä vanhempi panimo sen parempi olut, vai?
Kilkenny on punainen ale ja sen päälle
muodostuu kermaisen paksu ja tasainen vaahto, joka säilyy oluen
pinnalla pitkään. Tasaisen pakusussa, lähes valkoisessa vaahdossa on myös se
mielenkiintoinen piirre, että sitä valuu suuhun yhdessä oluen
kanssa muodostaen makuyhdistelmän, jossa on vaahdon pehmeyttä ja
oluen maltaisuutta ja pientä katkeruutta. Väriltään Kilkenny on
ruskean oranssia. Yleensä Suomessa Kilkenny valutetaan tuoppiin
baarissa hanasta, mutta Kilkenny saa myös pullosta, joka on erittäin
tyylikäs ilmestys.
Maultaan Kilkenny on keksitäyteläinen,
ei mieto eikä voimakas, siltä väliltä. Maussa on kohtalaista
maltaisuutta ja pientä katkeruutta. Oluen jälkimaku on mieto, mutta
pitkä. Kilkennyä voisi kuvailla tasapainoiseksi olueksi, joka ei
kuitenkaan yllä aivan huippuoluiden joukkoon. Itseäni miellytti
Kilkennyn miellyttävän lempeä maku, joka ei hyökännyt
makurystyröiden kimppuun, vaan antoi miellyttävän mauan ja
tasaisen suutuntuman.
Yksityiskohtana huomasin tuopin
laidoille vaahdosta jääneen mielenkiintoisen pitsimuodostelman –
ei aivan Rauman pitsien kaltaista, mutta sellaista letunreunuspitsiä.
Kilkenny oli nuorempana ehdoton suosikki, mutta kuvanottohetkellä, maistaessani sitä ensimmäistä kertaa lähes kymmeneen vuoteen, se maistui vetiseltä, jopa hieman väljähtyneeltä. Muistin sen olevan paljon tummempaa ja täyteläisempää. Niin se aika kultaa muistot ja makumieltymykset muuttuu. Erikoisena pidin lisäksi sitä, että yleensä en vaahdosta piittaa, mutta Kilkennyssä se oli kermaisen pehmeää ja oikeasti hyvän makuista.
VastaaPoistaHyvää pohdintaa Lars. Näin se muisti tekee tepposet ja makukin saattaa muuttua vuosien myötä.
VastaaPoista