Tauko vai loppu?

Hyvät lukijani ja oluenystävät, blogini siirtyy nyt rauhaisaan lepotilaan määrittämättömän pitkäksi ajaksi. En tule lopettamaan oluen juomista, mutta en tule, todennäköisesti, lähiaikoina kirjoittamaan tänne arvosteluja. Jos blogi herää henkiin, tulen ilmoittelemaan asian tiimoilta.

Suuri kiitos lukijoilleni ja erityiskiitos aktiivisille kommentoijille.

t. Hannu

Kilkenny

Kuva: Lasse Ylisaari

Kilkenny tuo baarien kallis helmi. Tänään oli aika testata tämä Irlannin ylpeys. Kilkennyä pannaan Irlannin vanhimmassa toiminnassa olevassa panimossa, mikä on tietenkin aina eduksi, mitä vanhempi panimo sen parempi olut, vai?

Kilkenny on punainen ale ja sen päälle muodostuu kermaisen paksu ja tasainen vaahto, joka säilyy oluen pinnalla pitkään. Tasaisen pakusussa, lähes valkoisessa vaahdossa on myös se mielenkiintoinen piirre, että sitä valuu suuhun yhdessä oluen kanssa muodostaen makuyhdistelmän, jossa on vaahdon pehmeyttä ja oluen maltaisuutta ja pientä katkeruutta. Väriltään Kilkenny on ruskean oranssia. Yleensä Suomessa Kilkenny valutetaan tuoppiin baarissa hanasta, mutta Kilkenny saa myös pullosta, joka on erittäin tyylikäs ilmestys.

Maultaan Kilkenny on keksitäyteläinen, ei mieto eikä voimakas, siltä väliltä. Maussa on kohtalaista maltaisuutta ja pientä katkeruutta. Oluen jälkimaku on mieto, mutta pitkä. Kilkennyä voisi kuvailla tasapainoiseksi olueksi, joka ei kuitenkaan yllä aivan huippuoluiden joukkoon. Itseäni miellytti Kilkennyn miellyttävän lempeä maku, joka ei hyökännyt makurystyröiden kimppuun, vaan antoi miellyttävän mauan ja tasaisen suutuntuman.

Yksityiskohtana huomasin tuopin laidoille vaahdosta jääneen mielenkiintoisen pitsimuodostelman – ei aivan Rauman pitsien kaltaista, mutta sellaista letunreunuspitsiä.