Dark Side

Dark Siden mustanvärinen stout-olut on pullotettu jämäkkään, miehekkääseen ja mustaan puolen litran pulloon. Pullon etikettikin on musta ja siinä kirmaa jänis. Tämä pullo vetää puoleensa todellisia raavaita miehiä, joiden kouraan massiivinen pullo istuu kuin kirves metsurin käteen. Luonteikas pullo johtaa oluen ystävää lievästi harhaan, koska Dark Side on kyllä pikimustaa väriltään, mutta maultaan melko mietoa. Tätä stoutia voisikin kuvailla sanoilla helppo ja mauton. Dark Sidessa on kevyttä hapokkuutta ja maussa lievää maltaisuutta. Dark Siden mietoa makua ei seuraa juuri lainkaan jälkimakua.

Dark Siden eduksi katson kuohkean ja kauniin, maitokahvinvärisen vaahdon, joka luo kauniin kontrastin mustan oluen kanssa. Hienoa vaahdon syntymistä edesauttoi varmasti myös uusia kirpparilta löytämäni oluttuoppi.

Dark Side osoittautui varsin miellyttäväksi kokemukseksi kotimaisiin lagereihin tottuneelle oluen litkijälle. Olisin kyllä mielelläni maistellut hieman voimakkaamman ja monipuolisemman makuista stoutia, mutta enköhän löydä sellaisen lähiaikoina.

Red Stripe

Tällä kertaa testivuorossa oli jälleen tuttu ja turvallinen vaalea lager-olut. Tämän kertainen valinta ei kylläkään ollut mikään ekoteko, koska testaamani Red Stripe tulee valtameren takaa tuosta reggaen, rommin ja pikajuoksijoiden luvatusta maasta eli Jamaikalta. Red Stripe on pullotettu hieman hassuun, matalaan pulloon, joka muistuttaa lähinnä perinteistä suomalaista yskänlääkepulloa. Voltteja oluesta löytyy 4,7 ja tilavuutta pullolla on kolmannes litra, joten hyvin samankaltaisia ominaisuuksia kuin vastaavilla suomalaisilla tuttavuuksilla. Pullokin on valmistettu samanlaisesta roskalasista kuin kotimaisten oluiden pullot.

Red Stripe on melko miedon makuinen, erittäin raikas ja melko hapokas olut. Väriltään olut on vaalean keltaista, kotimaisia vastaavia hieman vaaleampi ja keltaisempi. Haju on melko mieto, ja kaunista, kuohkeaa vaahtoa syntyi melko vähän. Oluen jälkimaussa on selvää hedelmäisyyttä ja lievää makeutta, mikä tuo pirteän lisän oluen makuelämykseen. 

Red Stripe sopii erityisen hyvin nautittavaksi Jamaikan rantabaareissa reggaen soidessa ja auringon porottaessa. Suomen kalseassa kesäillassa kaipaisin oluelta vähän enemmän luonnetta ja voimakkaampaa makua. Red Stripe kuitenkin osoittaa, ettei Jamaikan maine lepää ainoastaan Usain Boltin ja kumppanien leveillä harteilla. Vähän, kun säät tästä lämpenevät ja aurinko tulee useammin esiin, niin Red Stripen varaan voi järjestellä rattoisia kesäjuhlia myös täällä Suomessa.

(Kuvaa ei ole tällä kertaa, koska Canonin kamera hajosi, kun se tippui lattialle.)

Krusovice Cerne

Aamulla menin läheiseen kierrätyskeskukseen ostamaan olutlaseja uutta olutharrastustani varten. Kierrätyskeskuksestsa löytyi kaksi mainiota lasia: toinen oli perinteisen tuopin tyyppinen puolen litran kuppi ja toinen kolmanneslitran vetoinen Krusovice-oluen logolla varustettu tuoppi. Koska minulla oli nyt virallinen Krusovice-tuoppi, täytyihän minun täyttää se Krusovicellä ja antautua 400 vuoden kokemuksella tehdyn oluen vietäväksi. Krusovice Cerne on tumma lagerolut, jota valmistetaan Tsekissä. Alkoholia oluessa on 3,8 % eli vähemmän kuin kotoisissa litkuissa.

Krusovice osoittautui mielenkiintoiseksi kokemukseksi sekä maultaan että ulkonäöltään. Krusovice on väriltää erittäin tumman ruskeaa, lähes mustaa. Vaahtoa syntyi tuoppiin reilusti, ja se oli väriltään kerman valkoista ja rakenteeltaan kuohkeaa kuin hyvin vatkattu kakkutaikina. Kruovice tarjoaa melko suoran ja yksinkertaisen mauan, jossa on mukana kohtalaisesti hapokkuutta ja aavistus savun makua. Tumman lagerin ominaismaku tuli selvästi esiin, ja aistin myös humalaa tai mallasta Tsekin ylpeyden maussa. Oluen haju ei ollut voimakas, mutta pientä oluen kutsuvaa hajua hienosta, uudesta tuopistani nousi nenääni.

Krusovice osoittautui kelpo olueksi jota voi nautti sellaisenaan tai mahdollisesti maukkaan grilliruoan kanssa. Kohtalaisen matalasta alkoholiprosentista huolimatta puolen litran (kahden tuopin) nauttiminen nousi kohtalaisesti päähän luoden raukean ja väsyneen olon.

Lindemans Kriek

Yleisön pyynnöstä tulin tällä kertaa testanneeksi belgialaisen, lambic-pohjaisen kirsikkaoluen, Lindemans Kriekin. Täytyy suoraa sanoa, että nautin tätä ns. olutta ensimmäisen ja viimeisen kerran. Lindemans Kriek maistui hapokkaalle marjamehulle, ei lainkaan oluelle. Maussa oli selvästi lievästi makeahkoa kirsikkaa, mikä olisi toiminut siiderissä tai mehussa, muttei oluessa. En edes ymmärrä, miksi tätä kutsuttiin olueksi. Vaahtoakaan ei muodostunut juuri lainkaa ja haju oli voimakkaan kirsikkainen. Väriltäänkin tämä ”olut” oli punaista, mummonmehun väristä. Kaunis väri, muttei mielestäni oluen.

Pullo oli kyllä kaunis kuten kuvasta näkyy, mutta ennemmin pullon muodosta, etiketistä ja etenkin kimallekoristepaperista tulee mieleen jokin halpa kuohari – ei olut. Nyt kyllä täytyy sanoa, että Belgia sai pitkän miinuksen olutmaana tai toisaaltahan tämä voi kertoa Belgian olutkulttuurin laajuudesta ja monipuolisuudesta, kun oluesta saadaan maultaan mummon marjamehun makuista ja väriltään kauniin punaista.

Täytyy kyllä sanoa, että raikasta tämä Belgian ylpeys oli ja sopii mainiosti Suomen varhaiskesään, mutta itse en syttynyt tälle kirsikkaoluelle lainkaa. Suosittelenkin Lindemans Kriekiä lämpimästi kaikille siiderin ja kuoharin ystäville, joille oikea olut ei oikein uppoa. 

Miinuksena vielä matala 3,5 prosentin alkoholipitoisuus, josta lähinnä Päivi Räsänen olisi iloinen.