Lindemans Kriek

Yleisön pyynnöstä tulin tällä kertaa testanneeksi belgialaisen, lambic-pohjaisen kirsikkaoluen, Lindemans Kriekin. Täytyy suoraa sanoa, että nautin tätä ns. olutta ensimmäisen ja viimeisen kerran. Lindemans Kriek maistui hapokkaalle marjamehulle, ei lainkaan oluelle. Maussa oli selvästi lievästi makeahkoa kirsikkaa, mikä olisi toiminut siiderissä tai mehussa, muttei oluessa. En edes ymmärrä, miksi tätä kutsuttiin olueksi. Vaahtoakaan ei muodostunut juuri lainkaa ja haju oli voimakkaan kirsikkainen. Väriltäänkin tämä ”olut” oli punaista, mummonmehun väristä. Kaunis väri, muttei mielestäni oluen.

Pullo oli kyllä kaunis kuten kuvasta näkyy, mutta ennemmin pullon muodosta, etiketistä ja etenkin kimallekoristepaperista tulee mieleen jokin halpa kuohari – ei olut. Nyt kyllä täytyy sanoa, että Belgia sai pitkän miinuksen olutmaana tai toisaaltahan tämä voi kertoa Belgian olutkulttuurin laajuudesta ja monipuolisuudesta, kun oluesta saadaan maultaan mummon marjamehun makuista ja väriltään kauniin punaista.

Täytyy kyllä sanoa, että raikasta tämä Belgian ylpeys oli ja sopii mainiosti Suomen varhaiskesään, mutta itse en syttynyt tälle kirsikkaoluelle lainkaa. Suosittelenkin Lindemans Kriekiä lämpimästi kaikille siiderin ja kuoharin ystäville, joille oikea olut ei oikein uppoa. 

Miinuksena vielä matala 3,5 prosentin alkoholipitoisuus, josta lähinnä Päivi Räsänen olisi iloinen.