Newcastle Brown Ale

Tänään oli testivuorossa ensimmäinen tumma olut, ainakin väriltään. Newcastle Brown Ale on niin sanottu brown ale, eli ei varsinainen tumma olut, ja sitä valmistetaan yllätys yllätys Newcastlessa, Koillis-Englannissa.

Newcastle Brown Alella on minulle erityinen merkitys, koska nuoruudessani kannatin jalkapalloseura Newcastle Unitedia, ja heidän pelipaitansa oli varustettu Newcastle Brown Alen tyylikkäällä ja värikkäällä logolla. Siihen aikaan en vielä oluen kanssa lätrännyt, joten aluksi luulin, että olutlogo on seuran logo. Myöhemmin asia tietenkin selvisi, ja pahaksi pettymyksekseni huomasin, etten oikein pidä tästä ruskeasta alesta.

Nyt maistaessani Newcastlen ylpeyttä huomasin pitäväni sen keskitäyteläisestä mausta ja aavistuksenomaisesta hedelmäisyydestä. Brown Alessa oli jonkinlaista hapokkuutta, eikä se ollut sameaa ja maltaista kuten todelliset tummat oluet. Väriltään Brown Ale on tietenkin upea: Oiva Toikan tuopissa kaunis ruskean oranssi väri pääsi oikeuksiinsa ja loi iltaauringon kanssa kaunista ja herkkää tunnelmaa oluen maistelulle. Hajultaan Newcastle-olut on hyvä. Olin havaitsevinani jotain melko voimaksta hajua, mutten oikein tiedä mitä se oli, liekö humalaa vai mallasta. Vaahtoa en päässyt tälläkään kertaa arvioimaan, koska vaahtoa ei juurikaan syntynyt, kun kaadoin pienen kolmanneslitran pullon suureen Toikan puolen litran tuoppiin.

Vuosien varrella näyttää olutmakuni laajentuneen, koska tällä kertaa Newcastle Brown Ale maistui oikein mainiolta. Suosittelisin Newcastle nautittavaksi irkkupubissa, samalla kun katsoo Newcastle Unitedin peliä. Siinä pitäisi olla tunnelma kohdallaan, varsinkin, kun Newcastle United on päättänyt, ainakin toistaiseksi, vuosia kestäneen räpistelyn liigan pohjamudissa.

Honey Dew

Baaritiskin takana oleva jääkaappi on täynnä ulkomaalaisia oluita. Vieri vieressä on toinen toistaan mielenkiintoisemman näköisiä oluita. Mietin kuumeisesti, minkä oluen valita. Baarityttö tulee tiskin toisesta päästä palvelualttiin oloisesti minua kohti. Kohta minun on tehtävä päätöskeni – muutaman sekunnin sisällä. Juuri, kun nainen tulee kohdalleni, huomaan toiseksi alimman hyllyn vasemmassa reunassa tummanruskean olutpullon, jossa on keltainen etiketti ja jossa lukee Honey Dew ja tekstin alapuolella on mehiläisen kuva. Päätän valita Honey Dew:n sen kirkkaan ja pirteän etiketin takia.

Honey Dew on Fuller's Breweryn vaalea ale, jota tarjoillaan puolen litran pulloista. Olut on kohtalaisesti hapokas ja maultaan raikas ja mieto. Maussa on myös aavistus hedelmäisyyttä ja vähän katkeruutta. Hunajan aromi tulee esiin etenkin oluen jälkimaussa, mutta kyllä lievää makeutta tai hunajaa on myös itse oluen maussa. Voi olla tietenkin, että maistan hunajan, vain koska oluen nimi on Honey Dew ja etiketissä on mehiläinen. Tällä kertaa en tullut tarkastelleeksi vaahdon väriä ja rakennetta, koska tv:stä tulee Suomen lätkämatsi ja olen hätäinen maistamaan tätä mielenkiintoista hunajaolutta. Viereisen kuvan perusteella voi päätellä, että vaahto on perinteistä valkoista vaahtoa. Päätän myös hieman tutustua oluen hajuun ja huomaan lieväksi yllätyksekseni, kuinka hunajainen oluen tuoksu on. Hunajan tuoksu suorastaan leijailee nenääni, ja mieleni leijailee kohti kesän hunajaisia mehiläispesiä.

Muuten oluen maku osoittautuu hyvin perinteiseksi vaalean ale-oluen mauksi. Kokonaisuutena helposti lähestyttävä, kelpo olut, mutta ei hunaja ihan parhaita olutaromeja kuitenkaan ole, paremmin hunaja sopii teehen.

Canterbury Jack

Englannin vanhimmasta panimosta tuleva Jack on kaunis ilmestys kirkkaan värinsä ja tukevan pullonsa ansiosta. Pullo on melko leveä, joten pienikätiselle se ei sovi kovinkaan hyvin käteen, joten Jackin nautinto onnistuu parhaiten lasista. Jack kuuluu perinteisiin ale-oluisiin. Väriltään Jack on oransin ja kuparin välimaastossa, ja vaahto on kuohkeaa ja kermaisen valkoista. Hajusta ei oiken ei saa selvää, varsinkin, kun kevään siitepölyt ovat tukkineet vasemman sieraimeni.

Sitten itse pääasiaan eli alkoholiprosenttiin. Jackissa on 4 tilavuusprosenttia alkoholia, ja pää meni hieman sekaisen yhden puolen litran vetoisen Jackin kumoamisesta. Vatsa oli kyllä kohtalaisen tyhjä ennen Jackin nauttimista, vaikka vedinkin pienin pitsan palasen olutta hörppiessäni. Maultaan Jack on hedelmäisen raikas. Maku ei ole mitenkään voimakas, joten se uppoaa kohtalaisen kevyesti ja sulavasti alas. Pitsaa suussa oluen makua häviää lähes täysin, joten pitsan kyytipojaksi sopii paremmin voimakkaamman makuiset oluet. Jack on kevyesti hapokas, mikä sopii hyvin miedon hedelmäiseen makuun. Kokonaisuutena Jack on kelpo kokemus, joka sopi erityisen hyvin suomalaisiin melko mauttomiin lagereihin tottuneelle. Tiettyä särmää ja omaperäisyyttä olisin Jackiltä kaivannut hieman enemmän, mutta Jack lunastaa paikkansa kaupan hyllyllä raikkaalla ja hedelmäisellä maullaan, kauniilla pullon muotoilulla ja pirteällä värillään.