Koff III

Tänään en maistellut mitään ulkomaisia erikoisuuksia, vaan kippasin perinteistä, kotimaista Koffin kolmosta. Tätä juomaa olen ehtinyt elämäni aikana kumota kurkusta alas jo satoja litroja, joten tuttu tuote kyseessä. Eihän se Koffin kolmosen maku mitenkään kummoinen ole: mieto vaalea lager, jossa jälkimaku on kuin vettä juotua. Väriltään Kohvi on melko vaalean keltainen, mutta vaahtoa syntyy reilusti, valkoista ja kuplaista. Ei tätä kotimaista lageria kannata maistelu mielessä nauttia, sen verran väljähtäneen makuista se on. Kotimainen Koff sopii silloin, kun tarkoituksena on juoda paljon ja humaltua sekä ennen kaikkea, päästä halvalla. Tätä voi kitata sen kummemmin miettimättä pullo tolkulla: mausta ei jää mielikuvia, mutta kuupan saa sekaisin – niin kuin suurimmalla osalla suomalaisista tarkoituskin taitaa olla.

Onhan se Koffin lagerilla pitkä historia ja joitain palkintojakin se on kai voittanutta. Onhan se mahdollista, että Koffin maku on niin tuttu, että kaikki uusi ja vieras maistuu erilaiselta, paremmalta. Vaikka tällä kertaa kaadoin oluen tölkistä tuoppiin, täytyy antaa hieman sapiskaa suomalaisten perinteisten olutpullojen muotoilulle, mikä ei taatusti palkintoja ole voittanut. Mielestäni Koffin pullo on harvinaisen mielikuvituksettomasti muotoiltu, eikä muotoilua ole uusittu ilmeisesti vuosikymmeniin. Pullo sisältää selkeitä kaarevia linjoja, mutta kyllä tämä muotoilu on selvästi menneiden vuosikymmenien tuote. Nykyään kaivattaisiin voimakkaampia linjoja ja yllättävämpiä ratkaisuja. Tietenkin pullot kiertävät hyvin palautuksen kautta, ja uuden pullon muotoilu ja valmistus nielisi pitkän pennin, mutta voisi sitä siitä huolimatta uudistua välillä.