Tällä kertaa poikkesin paikalliseen
Alkoon hakemaan jotain mielenkiintoista ja uutta olutkokemusta. Alkossa
on kohtalaisen laajat olutvalikoimat, ainakin tällaiselle aloittelevalle
oluenmaistelijalle, joten hyllyt lähes notkuivat mielenkiintoisen näköisiä oluita. Aikani erilaisia ja eri maista tulevia pulloja
silmäiltyäni silmäni iskeytyivät tyylikkääseen ja
mielenkiintoisen näköiseen pulloon – Robinson's Old Tomiin.
Kyseinen olut tulee Englannista ja sisältää hurjat 8,5 prosenttia
alkoholia. Näin vahvaa olutta en ole tainnut koskaan juoda. Old Tom
on ns. old ale eli "vanha ale", ja etiketin mukaan valittu maailman parhaaksi aleksi,
joten ei mistään turhasta oluesta taida olla kyse vanhan Tomin
kohdalla.
Tämä Englannin laatuolut on
pullotettu todella upeaan pulloon, joka on melko matala, mutta leveä.
Pulloa koristavat useat eri kohokirjoitukset, ja pullon kaunis muoto
hivelee silmää. Robinson's Old Tomissa on kaksi melko pienikokoista
etikettiä, toinen pullon kaulassa ja toinen keskivartalossa, jotka
ovat melko yksinkertaisia, mutta tyylikkäitä. Tummaa pulloon sopii
mainiosti mustat etiketit, joissa on jämäkällä kultaisella
fontilla oluen nimi. Ja mikä voisi ollakaan mainiompi nimi
perinteiselle oluelle kuin Old Tom. Vanha kunnon Old Tom. Mainio
nimi.
Sitten siihen pääasiaan, eli olueen ja
sen makuun. Old Tom on väriltään erittäin tummaa, lähes mustaa.
Vaahtoa syntyy ihan mukavasti. Maultaan tämä englantilainen on
vivahteikas ja sopivan maukas, mutta oluen kaikki eri aromit eivät
ole ehkä aivan täydellisesti tasapainossa, mikä vähän häiritsee.
Jälkimakua löytyy jonkin verran, mutta en huomannut makustella sitä
riittävästi, jotta siitä voisi tässä jotain sanoa. Oluen maussa
on jotain hieman karvasta tai kitkerää, mutta en osaa oikein sanoa
mitä. Pullon etiketissä lukee, että maussa on pippuria, eli sitä
se sitten kai oli. Kokonaisuutena maukas olut, joka on pullotettu
hienoon ja tyylikkääseen pulloon.
Analyysi-Hannu on tällä kertaa onnistunut etenkin arvosteluun liittämässä kuvassaan. Tyylillisesti Hannun kuva lähentelee mise-en-abyme-estetiikkaa (kuulusin esimerkki kyseisestä tyylikeinosta on Velázquezin Las Meninas -maalaus). Leivänpaahtimen peilaava pinta luo realistisen, jopa häiritsevän tunnelman, jossa kiteytyy maskuuliinisuuden uudelleenmuovautuminen aikamme kyynisessä post-poliittisessa hengessä. Onneksi leivänpaahtimen pinnalta on hahmoteltavissa toiveikkuuden valoa säteilevä oviaukko.
VastaaPoista-Thommen
Ei voi muuta kuin ihailla tuota Thommenin säteilevää analyysiä ja viiltävää kynää, jolla hän muotoilee nämä kommenttinsa kauniiseen, jopa runolliseen muotoon.
VastaaPoista