Murphy's Irish Stout

– Yksi Murphy's.

Baarimikko valutti Murphy'sin tuoppiin, antoi valua rauhassa, vielä vaaleaa, tasaista vaahtoa päälle ja ojensi tuopin minulle. Annoin hänelle kolme puntaa, ja hän pisti rahat vanhaan kassakoneeseen, joka natisi oudosti, kun kassaluukku aukesi.

Tartuin tuoppiin, jossa oli mustaa olutta, nostin huulilleni ja otin pitkän kulauksen. Ensin vaahtoa kostutti huuleni, sitten olutta valui kielelleni, siitä kurkkuun ja lopuksi vatsaan.

BANG.

En ehtinyt huomata muuta kuin Murphy'sin, joka levisi eteeni; lasinsirpaleet, joita lenteli joka suuntaan ja huudon, joka täytti pubin viimeistä nurkkaa myöden. Baarimikko kyykistyi, katosi näköpiiristäni ja näin vain pullot baaritiskin takana. Kun laskin katseeni edessäni oli tuopin kolmannes, jonka reunamat olivat veitsen terävät, vähän niin kuin Himalajan huiput, ja tummaa olutta tiskillä sekä hieman vaahtoa siellä täällä. Kuulin huutoa, kirkumista ja kenkien kopinaa, kun ihmiset ryntäsivät ulos pubista, kuka ovesta, kuka vessan ikkunasta, kuka pubin ikkunasta, kuka mistäkin.

En jäänyt odottelemaan, mihin seuraava luoti osuisi, sillä tiesin, että niitä tulisi lisää, vaan säntäsin pubin perälle. Ohitin matkalla humalaisia, todellakin ympäripäisiä juoppoja, jotka kaatuilivat juostessaan ja yrittivät ottaa pöydistä, tuoleista ja pubin seinistä, kuka mistäkin tukea. Rynnin kohti vessaa, työnsin naiset, nuoret ja vanhukset pois tieltäni. En tuntenut sääliä heitä kohtaa, tunsin pakokauhua, halusin ulos, yöhön, pimeyteen, säilyä elossa, juoda vielä yhden Murphy'sin ennen loppuani. Työnsin hitaampia pois tieltäni, huuto oli korviahuumaava, askeleet seurasivat toisiaan; uusi laukaus kajahti ja puunpalasia lenteli seinästä, taas laukaus ja nyt taulun lasi parahti päreiksi. Sirpaleita lenteli. Pääsin vessaan, jonka ikkunasta ihmisiä survoutui ulos kuin lintuja pesäaukosta. Työnsin edellä olleeni vanhemman rouvan ulos ikkunasta. Hän rojahti alas kadulle. Kiepsahdin ulos ikkunasta, rouva kirkui maassa; hän ei tiennyt mitä tekisi: huusi ja itki. En jäänyt hänen murheitaa ja shokkiaan jakamaan vaan säntäsin alas katua kohti laitakaupunkia. Ohitin joitain minua ennen ikkunasta hypänneitä, jotka huusivat ja vilkuilivat taakseen. En ollut ehtinyt ottaa takkia mukaani, joten kylmä viima tuntui jo kasvoillani, käsissäni ja tunkeutui paidan alle. Sade vihmoi kasvojani ja kasteli paitani ja housuni hetkessä. Katu oli märkä, se tuntui kovalta. Juoksin, juoksin, välillä vilkaisin taakseni ja näin hätääntyneiden ihmisten juoksevan eri suuntiin, sireenit ulvoivat, laukauksia ei kuulunut, mutta tiesin, etteivät ne olleet kaukana, nimittäin Bruce ja Jerry. Käännyin pienemmälle kadulle, siitä toiselle ja vielä kolmannelle. Jatkoin pitkin katua kohti pub O'Donoghuesia. Puuskutin. Hikoilin. Pulssini hakkasi. Sade oli kastellut hiukseni, ja ne roikkuivat kasvoillani. En uskaltanut vielä pysähtyä. Sireenit kuuluivat nyt kauempaa, enkä kuullut enää huutoja. Lopetin juoksemisen ja aloin kävellä. Kylmä tunki paidan läpi. Vilkaisin taakseni, mutta en nähnyt mitään epäilyttävää. Päätin pysähtyä ja sytytin tupakan. En uskaltanut jäädä paikoilleni vaan jatkoin kävelemistä. Ihmisiä tuli vastaa; heillä ei ollut mitään tietoa, mitä muutaman kilometrin päässä oli viisi minuuttia sitten tapahtunut. Nuoria oli paljon liikkeillä, suurin osa oli humalassa. Joitain pariskuntia käveli käsikkäin, he nauroivat, hymyilivät, olivat onnellisia; kadun toisella puolella mies käveli, veti kauluksia pystyy, kiristi kaulaliina ja painoi päätään kumaraan. Vanhempi rouva käveli sateensuoja suojanaan; tuuli painoi varjoa ja nainen joutui työntämään varjoa, puskemaan tuulta vasten. Jotkut ihmiset katsoivat minua ihmetelle, ”mitä tuo tekee tällaisessa säässä ilman takkia, läpimärkänä”.

Pysähdyin porttikongiin, joka johti talon sisäpihalle. Siellä olin tuulelta ja sateelta suojassa, mutta kylmä ei hellittänyt, se lisääntyi, kun kiihtymys alkoi laskea ja aloin rauhoittua. Vedin savua sisääni ja puhalsin sen ulos. Kongi oli pimeä, kauempana katosta roikkui valaisin, jonka valo ei ulottunut luokseni. Maassa valui vettä, se etsi ulospääsy kovalta asfaltilta. Kun sitä ei löytänyt, se kerääntyi lammikoiksi, jotka kasvoivat ja kasvoivat. Lopulta lammikot olisivat niin suuria, että ne yhdistyisivät muodostaen entistä suurempia lammikoita. Vedin uudestaan savua sisääni. Nojasin polviini ja yritin saada hengitykseni tasaantumaan, hiukset roikkuivat edessäni ja kengät olivat läpimärät. Palelin.

Polttelin tupakkaa porttikongissa. Välillä vilkaisin tulosuuntaani huomatakseni ajoissa, jos Bruce ja Jerry olisivat tulossa. Ensimmäinen tupakka loppui ja heitin sen vesilammikkoon, sytytin toisen. Tupakka rauhoitti minua, ja aloin saada ajatuksiani kasaan. Kurkkasin jälleen porttikongista tulosuuntaani. Nyt näin Brucen ja Jerryn tulevat mäkeä ylös, Bruce hieman Jerryn perässä. Molemmat huohottivat kuin naapurin porsaat. En jättänyt päätäni maalitauluksi, vaan vetäsin sen takaisin porttikongin pimeyteen. Nojasin seinään, kylmä hohkasi läpi märän paidan. Tavoittelin asettani, Browning 35:ta selästäni, housunkauluksestani. Se ei ollut siellä; ase oli ilmeisesti pudonntu pubin ikkunasta kiivetessäni. Odotin. Tiesin, että kohta he olisivat porttikongin kohdalla. Pyyhin käteni housuihin, sipaisin hiukset kasvoiltani, vedin paidan hihat ylös, hengitin syvään ja odotin.

Porttikongin ohi käveli yhä ihmisiä, jotkut keskustaan päin toiset laitakaupungin suuntaan. Odotin yhä Jerryä ja Brucea. Pulssini oli hieman kiihtynyt ja kämmeneni hikosivat, olin kuitenkin kohtuullisen rauhallinen, sillä tiesin mitä tuleman piti. Olin melko luottavainen; mitä tahansa voisi tietenkin tapahtua, mutta uskoin, että selviytyisin.

Nojasin seinään aivan porttikongin reunassa, kun näin Jerryn kulmikkaan pään ja kookkaan ruhon ilmestyvän kongin kohdalle. En jäänyt turhia odottelemaan vaan iskin häntä nyrkillä poskeen. Löin kaikin voimin, ja Jerry horjahti, muttei kaatunut. Bruce alkoi samantien kaivaa asetta vyönkauluksestaan, mutta iskin häntä kyynärpäällä ohimoon ja vasemmalla koukulla poskeen. Samalla Jerry oli taas kimpussani saaden osuman vatsaani, mutta onnistuin hieman väistämään, jolloin isku jäi vain puolittaiseksi. Iskin Jerryä, tällä kertaa suoraan nenään ja kuulin kuinka luut rutisivat. Tällä kertaa Jerryn kova kallo ei kestänyt, vaan hän luhistui katuun. Bruce oli jälleen käymässä kimppuuni, mutta väistin hänen oikean suoransa ja niittasin hänet oikealla koukulla kanveesiin. Siinä he nyt makasivat, Jerry ja Bruce. Jerryltä valui verta nenästä ja silmäkulma oli aukia, Bruce makasi myös maassa, kasvot veressä. Kättäni hieman särki, mutta oloni oli huomattavasti parempi kuin vanhoilla tutuillani. En jäänyt odottelemaan kaverusten virkoamista, vaan lähdin O'Donoghuesia kohden. Sinne olisi matkaa puolisen kilometriä, joten kohta pääsisin lämpimään ja nautiskelemaan raikasta olutta. Pikainen liikunta oli tehnyt tehtävänsä, enkä tuntenut enää kylmyyttä. Kävelin rauhallisesti pitkin kapeita katuja. Viheltelin kävellessäni ja suin tukkaa paikoilleen. Ihmisiä tulivat vastaan, ja he katselivat minua yhä kummissaan. En välittänyt heidän katseistaan. Olin tyytyväinen, että olin elossa.

O'Donoghuesissa otin Murphy'sin ja istahdin nurkkapöytään, josta näin hyvin sekä ovelle että ikkunoista kadulle. Ilta oli jo pilkkopimeä ja sadepisarat löivät ikkunaan. Nostin oluen huulille ja otin pitkän kulauksen.

Olut maistui raikkaalta, keskitäyteläiselle ja ripaus pähkinää oli myös maussa. Vaahto oli tasaista, paksua ja vaaleanruskeaa, lähes valkoista. Mieto jälkimaku tuli suuhun, kun olut virtasi kurkkua pitkin vatsaan. Se kruunasi olutnautinnon. Nojasin tuolissa taaksepäin, suljin silmäni ja maistelin oluen viimeisiä aromeja suussani. Kuuntelin puheensorinaa pubissa, nautin rauhasta ja otin toisen, pitkän kulauksen mustaa olutta.